Niin se vaan oli, että täysin yllättäen meidän pikkuneiti halusi syntyä kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa. Etukäteen en synnyttämistä pelännyt, ajattelin: ”kyllä siitä muutkin ovat selvinneet”. Muistin kätilön ohjeistukset: hengitä ja levähdä supistusten välillä. Ja niinhän minä tein, tai itse asiassa torkuin koko avautumisvaiheen. Jatkuvan sairaalahälyn keskellä en ollut nukkunut kahteen vuorokauteen juuri silmäystäkään, joten olin synnytyspäivänä tuhannen väsynyt. Omalla kohdallani supistuskivut eivät olleet mitenkään mahdottomia, muutaman kerran kouristelin lattialla; epiduralin jälkeen en tuntenut kipuja laisinkaan. Keskityin siis lähinnä nukkumiseen,…
Other
Kääk mä synnytän nyt – ja muita mietteitä ranskalaisesta julkisesta sairaalasta
Posted on 16 maaliskuun 2016 - 5