Isänpäivä on minulle se rajapyykki, jonka jälkeen voi ihan niinku normaalina ihmisenä aloittaa joulufiilistelyn. Listasin alle 10 (vastuullista) joulunalusjuttua, jotka tekevät marraskuusta niin erityisen ja juhlavan. Juttuhan on niin, että marraskuu on ihan huippu kuukausi. Vielä ei tarvitse stressata joululahjoista ja siitä, miten joulua vietetään ja kenen kanssa, vaan voi vain hyvällä omallatunnolla antautua joulufiilistelyyn kevyin tai vähän hevimmin annoksin. Luulenpa, että tänä raskaana vuonna moni meistä kaipaa pikkasen sitä sparklia elämään. Mutta niihin rituaaleihin. Nämä joulujutut kuuluvat jo marraskuuhun……
Other
Aamulla on jo valoisaa. Kevät tekee selvästi tuloaan. Havahduin tähän, kun palasimme Helsinkiin pohjoisesta. Asfaltti on paljastunut lumen alta ja ilmassa haisee keväisen mutaiselta. Autojen ikkunat ovat raollaan ja kadulle kantautuu bassojumputus. Katukuvassa ihmiset ovat selvästi keventäneet vaatetusta. Tummat sävyt ovat vaihtuneet pehmeämpiin väreihin, ja raskaat talvikengät nilkat paljastaviin tennareihin. Mietin, uskaltaisiko itsekin? Varmuuden vuoksi pidän vielä myssyn päässä ja lämpövuorelliset kengät jalassa. Ainakin pari viikkoa. En halua sairastua flunssaan toista kertaa. Ja tottahan se on, että takatalvi tulee kerran…
Millaista se on, kun lasta hoitaa vieras ihminen? Seuraavassa jaan kokemuksia nounou-kulttuurista ranskalaisessa kehyksessä ja pohdin, miksi lastenhoitaja on ihan hyvä juttu. Jokainen vanhempi tietää tämän: yksin ei pärjää pitkällä tähtäimellä, ja lastenhoitoasia tulee ajankohtaiseksi ennemmin tai myöhemmin. Tammikuussa 2017, kun tyttömme oli vuoden ikäinen, koin Pariisissa oloni voimattomaksi. Halusin olla läsnä oleva äiti, joka jaksaa puuhastella lapsen kanssa aamusta iltaan, mutta toisaalta samalla mielessä pyöri kiinnostavat työprojektit. Aluksi mietimme puolipäivähoitoa. Kävimme jo tutustumassa erääseen hoitopaikkaan, mutta sisimmissäni tiesin,…
Ei, en hyppinyt riemusta, kun tiedossa oli muutama päivä vain itselleni. Sen sijaan aloin vuodattaa kyyneliä jo edellisenä iltana ennen kuin oli aika erota lapsestani. Äidin ikävä, se iskee välittömästi, kun tietää, ettei omaa lastaan näe muutamaan päivään. Se tuntuu pistona rinnassa ja palana kurkussa. Lentokentällä eron hetkellä pidäteltyinä kyyneleinä, jotka virtaavat hallitsemattomana, kun lapsi on kadonnut isänsä kanssa lähtöselvityksestä eteenpäin ja minun on palattava autolle yksin. Se iskee tajuntaan lujemmin ja pelokkaampana kuin ajattelin. Edessä on äidin ensimmäiset vapaapäivät.…
Pikkuneitimme täytti hiljattain vuoden. Nyt meillä on siis vauvan sijaan taapero, joka leikkii itsenäisesti, opettelee käymään pöntöllä ja hihittelee jatkuvasti. Itse vauvavuosi sujui meidän huushollissa vaivattomasti: alusta asti tyttömme on nukkunut yönsä hyvin, syönyt reippaalla otteella ja pysynyt muutenkin terveenä. Vuosi äitinä sai pohtimaan, mikä vauvavuodessa on ollut haastavinta. Ja arvatkaa, se on tämä: Pariisi kasvuympäristönä. En kerta kaikkiaan suostu hyväksymään pariisilaisvanhemman karua roolia. Aluksi halusin vain näyttää kynteni tälle hienostuneelle kaupungille, että kyllähän me vauvan kanssa kaupungille lähdemme, käymme…
Kääk mä synnytän nyt – ja muita mietteitä ranskalaisesta julkisesta sairaalasta
Posted on 16 maaliskuun 2016 - 5Niin se vaan oli, että täysin yllättäen meidän pikkuneiti halusi syntyä kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa. Etukäteen en synnyttämistä pelännyt, ajattelin: ”kyllä siitä muutkin ovat selvinneet”. Muistin kätilön ohjeistukset: hengitä ja levähdä supistusten välillä. Ja niinhän minä tein, tai itse asiassa torkuin koko avautumisvaiheen. Jatkuvan sairaalahälyn keskellä en ollut nukkunut kahteen vuorokauteen juuri silmäystäkään, joten olin synnytyspäivänä tuhannen väsynyt. Omalla kohdallani supistuskivut eivät olleet mitenkään mahdottomia, muutaman kerran kouristelin lattialla; epiduralin jälkeen en tuntenut kipuja laisinkaan. Keskityin siis lähinnä nukkumiseen,…
Kuten olen kirjoittanut aikaisemmin on raskauteni sujunut kivuttomasti aina näihin päiviin asti. Vielä perjantaina piipahdin showroomilla etsimässä kuvausvaatteita, kävin joogassa ja lounaalla ystäväni kanssa, lauantaiaamuna tuli lähtö sairaalaan mahdollisen ennenaikaisen synnytysriskin vuoksi. Mitään kipuja ei ole. Ja luultavasti minua pidetään vain kolmen päivän tarkkailussa. Toivottavasti. Mutta samalla, sairaalamiljöössä, odotuksesta tuli jotenkin vieläkin konkreettisempaa ja todellisempaa. Sillä nyt ollaan vauhdilla menossa kohti uutta. Ja: Odotus rytmittää päivän. Joko se tulee tänään? Kohta se tulee…tai sitten ei vielä pariin viikkoon, Viereisistä huoneista…