Kun on reippaan viikon kuunnellut aaltojen kohinaa ja viettänyt suurimman osan hereilläoloajasta ulkona, alkaa väistämättäkin miettiä, millaista olisi asua tämänkaltaisella saarella — loputtoman kesän keskellä. Herätä joka aamu ihastelemaan merimaisemaa ja auringonnousua. Saattaisiko siihen joku päivä kyllästyä?, kriittinen ääni sisälläni kuiskaa.
Tällaiseltako niistä turisteista tuntuu, jotka hurahtavat rantalomaelämään ja kuin auringonpistoksen saaneena myyvät omaisuutensa ja muuttavat saarelle. Ikuisen aallonkohinan äärelle, jossa maastossa kasvaa aloe veraa ja jossa on aina tuoretta kalaa tarjolla — niin eikä pitkät joutilasoloajat ole nekään hullumpi juttu.
Tavallaan samaistun tuohon ajatukseen. Aurinkoinen Lanzarote pienine merenrantakylineen osaa toden totta vietellä. Ja eikös tässä olla unelmien äärellä: aamuiset juoksulenkit merenrantareittiä pitkin ovat jokaisen urheiluhullun unelma. Entäpä, miltä kuulostaisi joogata näköalaterassilla? Tai istua rantatuolissa ja syventyä kutkuttavan romaanin vietäväksi? Unohtamatta jäähdytettyä lasillista valkoviiniä!
Juuri edellä mainitut seikat ovat niitä loman kohokohtia, joista sosiaaliseen mediaan mielii räpsiä kuvia. Mutta: onneksi on lapsiperhearki, joka herättelee kauneimmastakin päiväunesta ja heittää rantahiekkaa haaveilijan silmille. Sillä harvoin pienen rantakaksion puitteet ovat yhtä hyvät kuin kotona. Arkikuviot kun eivät jää kotiin, vaikka maisema vaihtuukin.
Olemme mieheni kanssa nauraneet sanalle l-o-m-a, sillä ranskikselle tämän piti olla vain työympäristön vaihdos. Eli, että väliaikaistoimisto perustettaisiin Arrietan pikkukylään. Tosin yhtä seikkaa emme ottaneet huomioon: työskentely tupakeittiön pöydän äärellä ei välttämättä onnistu, kun jalassa roikkuu pikkuneiti ja äitimammakin siinä häärää (koko lomaa kun ei tämä kaksikko voi olla vaunulenkilläkään). Olemme leikitelleet ajatuksella, että mieheni voi pystyttää toimistonsa minne tahansa, kuten myös minäkin, mutta keskittyvään ja vaativaan työhön pieni loma-asunto ei tarjoa ideaaleja puitteita. Siinä ei merinäköalakaan pelasta.
Opimme siis tämän: jatkossa erotamme työn ja loman toisistaan. Hyväksymme myös sen, että loman ei tarvitse olla täydellinen: siinä saa olla säröjä, väsyneitä vanhempia, pissaa sängyssä ja hajonneita vessanpyttyjä — ja saattaapa se loma myös sisältää vierailun paikallisessa Ikeassa (lapsemme tarvitsi puupalikoita, minä lakritsia ja Marabou-suklaalevyn).
Onneksi on olemassa maailman paras tiimi, joka osaa nauraa silloinkin kun muita ei naurattaisi.
No Comments