Muuttuuhan se mieli etelään kaipaajallakin, kun kotimaassa on saanut paistatella auringon alla. Yhtäkkiä ei huvitakaan olla muualla kuin Suomessa.
”Hu huh mikä helle! Tällaset kelit – ja vielä alaku kesästä”, totesi vanhempi rouva, kun hän parkkeerasi pyöräänsä omani viereen Raahen kirjaston edessä. Niin, täällä Pohjois-Pohjanmaallakin on tarjennut, niin ettei hellehatusta ja aurinkolaseista ole ollut tarpeeksi suojaksi.
Siinä missä helle on saanut vähentämään vaatekerroksia, on elämästä (näin hetkellisesti) tullut siivottua turhia ja kuormittavia juttuja pois. Lähdimme äitini ja lasten kanssa kotipaikkakunnalle lomailemaan jo yksinkertaisesti siitäkin syystä, että omakotitalossa kesäelämä on niin paljon helpompaa kuin kerrostaloasunnossa. Nyt meitä ei tahdo saada pois äitini nurkista, kun arkielämän helppous on vienyt mennessään. On piha, jossa esikoinen viihtyy, vauva nukkuu ja minä saan uppoutua lukemaan. Helppoon kesäelämään kuuluu myös, että pyörällä pääsee kaikkialle – ja ehdottomasti minulle elintärkeä aamukahvihetki ulkona. Kesällä en tunnu missään muotoa kestävän kerrostaloelämää, ja ehkä siksi viikoksi tarkoitettu loma pohjoisessa saa venyä. Mainitsinko jo, ettei meitä saa äidin nurkista pois?!
Olen myös huomannut, että minulle matka Pohjois-Pohjanmaalle on aina eräänlainen henkinen matka itseeni. Kun pyöräilen tuttua matkaa käyn mielessäni läpi lapsuuttani. Tuttuun ympäristöön piirtyy haaleita muistijälkiä menneisyydestäni. Kuten se eräs lapsuudenmuisto, kun lähdimme ystäväni kanssa etsimään sateenkaaren päätä. Silloin poljimme liian kauas. Muistan myös ne tylsäntäyteiset kesäpäivät, kun murrosiän kynnyksellä istuimme serkkuni kanssa Spar-kaupan portailla, imimme mehujäitä ja luimme Sinä & Minä -lehteä. Haaveilimme poikaystävistä ja poikabändin söpöstä laulajasta. Nauhoitimme biisejä radiosta kasetille ja selasimme loppukesästä Anttilan postimyyntikuvastoa ja mietimme, mitä pukeutuisimme syksyllä.
Polkiessa kohti kaupunkia ja kirjaston työtilaani ohitan voikukkameren, huoltoaseman, kaupan, kaljabaarin ja hiljaiseksi kuihtuneen kävelykadun. Katson vanhaa kotikaupunkiani etäältä, toisin kuin aiemmin. Arvostelematta, tuntien äärimmäistä kiitollisuutta siitä, että olen saanut kasvaa pienellä paikkakunnalla, ja voin nyt oman perheeni kanssa vierailla täällä – ja vieläpä näin usein! Saan viedä esikoiseni kirjastoon, pyöräillä tyttö tarakan lastenistuimessa kyydissäni kohti kaupunkia ja jätskikioskia. Saan juurrutettua hänetkin tänne.
Pyörän selässä koen myös sen naiiviin vapauden tunteen, joka vuodesta toiseen säilyy samankaltaisena ja lapsenomaisena. Olen kolkytkuus, kahden lapsen äiti ja toisinaan aika riutunut ja väsynyt, mutta se elämänilo ja vapaus, joka tuntuu koko kehossa ja näkyy ulospäin kasvoille jumittuneena hymynä, kun saa rullata pyörällä eteenpäin niin lujaa kuin pääse, se on yksi parhaista.
Pyöräily – se on yksi lempiasioistani. Olin unohtanut.
Tänä kesänä aion antaa aikaa hyville asioille ja tehdä inventaarion omaan elämäämme, sillä edelleen siellä on sälää, joka tukkii kanavia ja tekee arjen haastavaksi. Etäältä nuo ongelmakohdat tunnistaa aina selkeämmin, kun niiden miettimiselle jää oikeasti aikaa.
Kesällä on muutenkin hyvä aika pohtia omaa elämää ja tunnistaa niitä lempiasioita, jotka tekevät elämästä ihanaa. Päivitys itsensä kanssa tapahtuu kuin luonnostaan, kun työasioihin saa etäisyyttä lomalaitumilla ja antaa itselle luvan vain olla. Jo parin päivän irtiotto omasta arjesta saa aikaan ihmeitä – on kuin oman elämän sävyt jotenkin kirkastuisi! (Tai sitten se on vain tämä kesä, joka saa meidät suomalaiset vihdoin elämään.)
Viime kesänä teimme suurta päätöstä Espanjasta Suomeen muuton suhteen ja kannoin pikkuherraa mahassani. Tänä kesänä mietinnässä on onneksi pienempiä asioita, oikeastaan arkemme kaipaa vain pientä hienosäätöä. Luulenpa, että aurinko, ulkona olo ja pari jäätelötöttöröä tekevät tehtävänsä ja loppukesästä olemme taas monessa asiassa viisaampia. Kaikki ajallaan. Ensi nautitaan tästä, lempeän suloisesta kesäelämästä.
En tiiä teistä, mutta ainakin meille tästä taitaa tulla oikia jäätekökesä!
Lue myös:
Elämässä pysyvää on vain muutos
No Comments