Viime keväänä Badalonan-reissun jälkeen ajatus talomme myymisestä vahvistui. Sitä seurasi lukuisia tapaamisia asuntovälitysfirmojen kanssa, jatkuva talon siivoaminen ja kodista pakenemista näyttöjen tieltä. Kävipä taloamme kerran katsomassa eräs tunnettu naisnäyttelijäkin.
Heinäkuussa allekirjoitimme myyntikirjat ja sen jälkeen päivästä ja mielentilasta riippuen tunnetilat ovat vaihdelleet kutkuttavasta vapaudentunteesta kauhuun ja epätoivoon.
Tehdäänkö me nyt oikea ratkaisu?
Missä me asumme puolen vuoden päästä?
Viimeistä kysymystä olemme olleet selvittämässä Barcelonassa. Kodinvaihtosivuston kautta asuimme viikon aidossa katalonialaiskodissa Barcelonan kupeessa. Halusimme kokeilla elää tavallista arkea ja fiilistellä, miltä meistä tuntuisi. Aamupäivät paiskimme töitä (luojan kiitos löysimme kahdessa tunnissa lastenvahdin tytöllemme!) ja iltapäivät ravasimme katsomassa taloja.
Ensimmäinen päivä oli katastrofi. Talot olivat aivan liian korkealla kukkulalla. Tuumin, että ei siinä huikea näköalakaan auttaisi, kun suurimman osan ajasta olisin tuntenut eläväni eristyksessä muusta maailmasta. Kävimme kummallisessa ruotsalaismiehen talossa, jossa portaita riitti ylös ja alas ja pohjaratkaisu oli mitä epäkäytännöllisin lapsiperheelle. Tosin eteisessä oli säilytyskomero ulkovaatteille – se jos jokin uupuu ranskalaisista ja espanjalaisista taloista. Sitä mies esittelikin ylpeänä. Nähtiin kynittyä puutarhaa, turkoosinsinisenä hohkaavia uima-altaita, mutta ei. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme ihan varmoja, että tässä tämä oli.
Jatkoimme silti asuntonäytöissä ravaamista, mutta kummallakin oli fiilis, ettei seuraavakaan kylä muuttaisi tilannetta. Mutta kas, eteemme sattui kivassa kylässä mieleenpainuva talo rinteellä, mutta ei liian korkealla. Näköala sekin oli huikea: toisesta kulmasta maisema avautui suoraan viinitilalle ja merelle, talon toisesta päästä kylään ja rinteelle. Viivyimme talossa pitkään. Fiilistelimme ja kiertelimme huoneesta toiseen. Iso projekti, tuumailimme. Mielessä alkoi pyöriä ajatukset remontista, mutta kaikkien niiden asuntonäyttöjen jälkeen juuri tässä talossa tunsin oloni rauhalliseksi – ja erityisen inspiroituneeksi.
Teimme tarjouksen.
Katsotaan miten käy. Voi olla, että tuleva koti onkin jossain muualla kuin Barcelonan lähellä. Tärkeintä on ollut tulla kokeilemaan ja realisoimaan pala sitä unelmaa, jota olemme pitkään mielessämme kasvatelleet. Jos olisimme vain vuodesta toiseen jatkaneet unelmoimista kodista Etelä-Euroopassa tekemättä asian eteen mitään, olisi tuo unelma myöhemmin saattanut osoittautua ihan toiseksi kuin se toiveissamme olimme kuvitelleet. Kurjaa olisi myös jatkaa tuon unelman kahlitsemana jokapäiväistä elämää, jo sitä ei millään asteella pääsisi realisoimaan. Nyt olemme kartuttaneet julkisilla matkaa Barcelonan keskustaan, kävelleet kylässä ja katsoneet palvelutarjontaa (kaksi joogastudiota bongattu, jee!), hoitopaikkoja ja kouluja.
Ehkä se on siis tässä.
Jatkoa luvassa.
Last week we went to Barcelona to see houses on sale. We went to see many different places, and I was sure that this it it: this is not out place, but then we changed the village and went to see this one house. It was love at first sight. We both felt so peaceful there. Yes, it is going to be a big project, but we are making an offer.
Let’s see what happens.
To be continued…
No Comments