Ennen kaupunkilomat tarkoittivat shoppailua ja uuvuttavaa kilpajuoksua paikasta toiseen. Nykyisin panostan hyvään hotelliin ja joutilaisuuteen.
Neljä vuotta sitten, kun olimme juuri tavanneet mieheni kanssa, vietimme viikonloppuloman Tallinnassa. Yövyimme ihanassa hotellissa, kiersimme tunnelmallisissa kahviloissa ja baareissa ja kävimme vähän shoppailemassa. Muuten niin täydellistä viikonloppua seurasi paluun laivamatkalla ostokrapula. Mitä hemmettiä menin taas ostamaan? Olin sortunut pahan luokan alennusmyyntishoppailuun. Ostokrapula tuntui kurkussa siinä missä laiva keinui kohti Helsinkiä.
Tuon reissun jälkeen moni asia on muuttunut.
Palasimme neljän vuoden jälkeen Tallinnaan samaan Swissôtelliin juhlimaan syntymäpäivääni ja meidän nelivuotista tapaamispäiväämme. Ennen olisin vähintäänkin tehnyt listaa kaupungin vintage- ja kangaskaupoista ja muista uniikeista putiikeista, joissa Tallinnan matkailijoiden niche-joukko vierailee, ja joissa minun on ihan pakko päästä käymään. Olisin kirjannut ylös listan kiinnostavia kahviloita, joista saa Instagram-uskottavan kuvan pannukakuista ja kaffeesta.
En jaksanut tehdä mitään edellä mainituista asioista. Yksi syy oli tietysti se, ettei minulla lopulta ollut aikaa. Toisaalta aloin kyseenalaistaa, miksi kaupunkilomalla pitäisi aina ostaa jotain tai tehdä ja nähdä lyhyessä ajassa niin paljon. Vaikkakin käytettyjen vaatteiden hankkiminen ei ole planeettamme kannalta niin paha teko (verrattuna uuden hankkimiseen) tajusin lopulta, etten tarvitse mitään. On turha altistaa itsensä houkutuksille, hankkia taas uusi vintagemekko, kun minulla on jo ihan riittämiin sisältöä omassa vaatekaapissani, ja toisaalta tehdä ostopäätös lopulta vain siksi, että kyseessä on uniikkituote, ja etten välttämättä koskaan enää palaisi putiikkiin.
Kuin huomaamatta muutos minussa on tapahtunut. Olen vapauttanut itseni ostokierteestä.
Lopulta ainut ostos, jonka reissulla teimme, oli naurettava Minni Hiiri -myssy tytöllemme käsityömarkkinoilta (hänen valintansa kaikkien niiden muiden elukkamyssyjen joukosta).
Ja mitä syömiseen tulee ei sinne trendikkääseen kasvisruokaravintolaan olisi mahtunut sisälle – hyvä niin. Sen sijaan haahuilimme ympäriinsä, katselimme näyteikkunoita ja fiilistelimme kaupunkiin hiipivää joulutunnelmaa. Lopulta löysimme ihastuttavan italialaisen ravintolan, jossa oli vain muutama asiakas. Ruoka ja palvelu olivat erinomaiset. Sai olla ja syödä rauhassa ilman puheensorinaa. Luksusta!
Huomaamatta olen lomareissuilla alkanut noudattaa samaa hyväksi havaittua elämänohjetta kuin arjessa yleensäkin: jos se on tarkoitettu minulle, se löytää tieni luokseni. Pakottamalla yritän vain tehdä jotain, mikä ei ole siinä hetkessä minulle tarkoitettua ja usein silloin asiat tuppaavat mennä pieleen. Jos siis lyhyen minireissun aikana eteeni sattuu kiva putiikki, poikkean mielelläni, mutten tee numeroa siitä, että minun pitää päästä käymään juuri näissä kohteissa. Toki taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat ovat asia erikseen, mutta kaupoissa luuhaamiseen tämä ohje on toimiva ja kukkaroystävällinen.
Hotellissa nautimme koko rahan edestä huoneestamme, sen näkymistä, täydellisestä aamupalasta ja spa-osastosta. Viimeisenä iltana olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet saunomisen jälkeen liikkua hotellihuoneesta minnekään. Sen sijaan, että olisimme nyt lähteneet suorittamaan sitä täydellistä syntymäpäiväillallista, jätimme kylpytakit päällemme ja tilasimme huonepalvelusta sapuskaa. Bonuksena päivänsankari sai katsoa telkkarista musiikkivideoita ja tanssia kasarihittien tahtiin (sisäinen teini-Satu kiitti). Täydellinen, eheyttävä kaupunkiloma (ja syntymäpäivä) – sanoisin. Ja kas, elämänohjeeni toimi taas täydellisesti.
Lue myös:
Zero waste –elämäntapa matkalla
No Comments