Muuttuuhan se mieli etelään kaipaajallakin, kun kotimaassa on saanut paistatella auringon alla. Yhtäkkiä ei huvitakaan olla muualla kuin Suomessa. ”Hu huh mikä helle! Tällaset kelit – ja vielä alaku kesästä”, totesi vanhempi rouva, kun hän parkkeerasi pyöräänsä omani viereen Raahen kirjaston edessä. Niin, täällä Pohjois-Pohjanmaallakin on tarjennut, niin ettei hellehatusta ja aurinkolaseista ole ollut tarpeeksi suojaksi. Siinä missä helle on saanut vähentämään vaatekerroksia, on elämästä (näin hetkellisesti) tullut siivottua turhia ja kuormittavia juttuja pois. Lähdimme äitini ja lasten kanssa kotipaikkakunnalle…
Matkalla
Lomareissu lienee onnistunut, kun paluu kotimaahan ja omaan arkeen ei millään juuri nyt kiinnostaisi. Ainakin mieheni mukaan se on näin. Itse aloin jo epäillä, että alkaako tässä jo jokin orastava neljänkympinkriisi?! Monella meistä kesäloma odottaa kulman takana, joten puhutaanpa hetki lomasta ja onnistuneesta sellaisesta. Meille Italian roadtrip -reissu oli kaikin puolin onnistunut. Sen tunnistaa ainakin siitä, että kotona on tullut fiilisteltyä reissua moneen otteeseen ja housut kiristävät vyötäröltä. Eli yksi tuntomerkki on ainakin pakollinen lomanjälkeinen fiilistely ja lomakohteen tapojen yrittäminen…
Barcelonan reissun aikana tuli vähän kyläiltyä. Toisin sanoen olimme jatkuvasti menossa. Puolessa välissä reissua minä, porukan ainoana puhtaana suomalaisena, kaipasin jo omaa vetäytymisaikaa tai vähintäänkin yhden vapaapäivän. Niin, tuon kymmenen päivän aikana tapasimme ystäviämme Alellan kylässä. Meitä kutsuttiin kahville, lounaalle ja illanistujaisiin. Vaihdettiin kuulumisia, naurettiin, nostettiin maljaa ja halattiin. Meidät toivotettiin tervetulleeksi kuin vanhat perheenjäsenet. Noina hetkinä tunsin pistoksen rinnassani: juuri tätä olin kaivannut! Oli muutenkin hämmentävää vierailla vanhassa asuinpaikassamme. Kun sattumalta törmäsin ensiseen naapuriimme kauppareissulla, hain suklaacroissantteja lähileipomosta tai…
Olemme olleet huilaamassa lähellä entistä asuinpaikkaamme Barcelonan maakunnassa. Ensimmäinen tuntemus, joka lävisti kehoni saapuessamme tänne, oli helpotus. Oli kuin iso kivi olisi vieritetty hartioiltani. Tiedän, että pääsyyllisenä on miellyttävä ilmasto ja siihen kiteytyvä lempeämpi elämäntapa — asioita, joita olen jäänyt kaipaamaan Suomessa. Mutta on tässä paljon muutakin. Olen mielestäni ollut kuta kuinkin tyytyväinen elämäämme Suomessa, mutta täällä havahduin kyseenalaistamaan, elämmekö oikeasti? Tarkoitan siis: osaammeko nauttia elämästä? Jo parissa päivässä kaikki eteen tulleet vastoinkäymiset, kuten hillitön flunssa (joka kävi kimppuuni jo…
Meidän ei pitänyt lähteä hiihtolomalle. Itse asiassa en edes ajatellut moista lomaa ollenkaan ennen kuin havahduin siihen, että päiväkoti olisi seuraavan viikon tauolla. Niinpä päivän varoitusajalla päätimme varata junaliput ja lähteä pohjoiseen äitini luokse. Mietin ensin, että jaksammeko. Kaikki se säätö – ja varsinkin kun meitä on nyt neljä. Lähdimme kuitenkin. Ja hyvä niin. Lomaviikko äidin luona on tehnyt ihmeitä. Liekö se on äidin turvallinen koto vai uinuvan pikkukaupungin tunnelma, mikä ravistelee kaupunki-ihmisestä kiireen ja levottomuuden? Tiedä häntä, lopputulema on…
Ennen kaupunkilomat tarkoittivat shoppailua ja uuvuttavaa kilpajuoksua paikasta toiseen. Nykyisin panostan hyvään hotelliin ja joutilaisuuteen. Neljä vuotta sitten, kun olimme juuri tavanneet mieheni kanssa, vietimme viikonloppuloman Tallinnassa. Yövyimme ihanassa hotellissa, kiersimme tunnelmallisissa kahviloissa ja baareissa ja kävimme vähän shoppailemassa. Muuten niin täydellistä viikonloppua seurasi paluun laivamatkalla ostokrapula. Mitä hemmettiä menin taas ostamaan? Olin sortunut pahan luokan alennusmyyntishoppailuun. Ostokrapula tuntui kurkussa siinä missä laiva keinui kohti Helsinkiä. Tuon reissun jälkeen moni asia on muuttunut. Palasimme neljän vuoden jälkeen Tallinnaan samaan Swissôtelliin…
Otsikko on vähän ambivalentti, sillä juuri reissun päällähän hiilijalanjälkemme tavallisesti kasvaa. On kuitenkin olemassa pieniä jippoja, joilla voi vähentää jätteen tuottamista reissun päällä – ainakin matkaeväiden osalta. Lentokentillä, lentokoneessa tai junamatkalla tulee helposti ostettua take away -kahvi ja muovikääreeseen pakattu leipä. Ehkä vielä päälle jotain epäterveellistä. Hups vaan, on tullut tuotettua muovijätettä, tuhlattua rahaa ja ehkä syötyä lisä- ja säilöntäaineilla kuorrutettua ruokaa. Matkakrapula on sekä henkinen että fyysinen olotila. Jokapäiväisessä elämässä pyrin olemaan mahdollisimman tiedostava kuluttaja: kangaskassit kulkevat mukanani,…
Itsenäisyyspäivän ja suuren juhlavuoden kunniaksi ajattelin jakaa mietteitä 100-vuotiaasta Suomesta ulkosuomalaisen silmin. On helppo pitää monia asioita itsestäänselvyytenä, kuten puhdasta luontoa, juomakelpoista hanavettä tai meidän kattavaa sosiaaliturvaverkostoa. Ennen ulkomaille muuttoa olin kyllästynyt Suomeen. Kotimaan rutiineihin, jatkuvaan suorittamiseen ja siihen, että ihmiset tuntuivat valittavan paljon suhteutettuna siihen, mitä kaikkea heillä jo oli. Kaipasin säpinää. Muutin siis Pariisiin, tuonne muodin ja rakkauden kaupunkiin. Mutta pianpa alkoi kotimaan kaipuu. Kuin varkain Suomeen tuli buukattua lentoja ensin pari kertaa vuodessa ja myöhemmin yhä tiheämmin.…
Viime keväänä Badalonan-reissun jälkeen ajatus talomme myymisestä vahvistui. Sitä seurasi lukuisia tapaamisia asuntovälitysfirmojen kanssa, jatkuva talon siivoaminen ja kodista pakenemista näyttöjen tieltä. Kävipä taloamme kerran katsomassa eräs tunnettu naisnäyttelijäkin. Heinäkuussa allekirjoitimme myyntikirjat ja sen jälkeen päivästä ja mielentilasta riippuen tunnetilat ovat vaihdelleet kutkuttavasta vapaudentunteesta kauhuun ja epätoivoon. Tehdäänkö me nyt oikea ratkaisu? Missä me asumme puolen vuoden päästä? Viimeistä kysymystä olemme olleet selvittämässä Barcelonassa. Kodinvaihtosivuston kautta asuimme viikon aidossa katalonialaiskodissa Barcelonan kupeessa. Halusimme kokeilla elää tavallista arkea ja fiilistellä, miltä…
Seitsemän päivän sisällä maisema on vaihtunut Bretagnen suloisesta maalaisidyllistä paahteessa rypevään Pariisiin, ja sitten taas kesäisen kauniiseen Helsinkiin. Ja taas pian matkalaukku on pakattu ja avattu ja taas suljettu. Koko kesä on oltu enemmän tai vähemmän reissussa. Miten ihmeessä matkustaminen sujuu taaperon kanssa ja niin, että tunnelma säilyy hilpeänä? No helppoa se ei ole ollut! Se on myönnettävä. Sillä väsyneenä reissun päällä akkuja ei pääse lataamaan, ja juuri silloin asiat tuntuvat kärjistyvän. Kun aamuseitsemän lentokoneessa saa jogurttikylvyn pikkuisen toimesta…