Kesäaikana olen ajautunut kuin huomaamatta vaatepaastolle. Tämä on toisaalta hyvin loogista: kesällä (jos ei ole Suomessa) pärjää vähällä vaatetuksella ja reissun päällä tulee luuhattua päivästä toiseen samassa liehukehameessa ja t-paidassa. Lyhyt kesäaika saa myös nuukaksi: miksi hankkia lisää hellevaatteita, kun niitä käyttää noin kuuden viikon ajan vuodessa? No, olipa kesä tai ei, olen havainnut tuttavapiirissäni vallitsevan uuden trendin, nimittäin vaatepaaston. Stan Smith -tennareiden lailla se on levinnyt kaupungista ja maasta toiseen. ”Olen vaatepaastolla vuoden loppuun”, ”päätin kokeilla ostolakkoa” – näitä…
Kestävä muoti
Bretagnessa minulle on tapahtunut tyylialennus. Olen kai saavuttanut sen ikärajan, että joissakin tyyliasioissa saa jo alkaa lipsua (kun siis ollaan maalla). Ensimmäiseksi sujautin patikointireissulla päälleni vajaamittaiset jumppatrikoot, Lady Gaga -teepparin ja Adidaksen verkkatakin. Tyylinäyte terästettiin vielä olkihatulla. Eikä tässä vielä kaikki, sillä viime päivinä minut on tavannut tepastelemassa puutarhassa harmaissa crocseissa. Tosin crocsit ovat korruptiolahja pressitoimistosta. Itsehän en olisi niitä hankkinut? Tyylikysymyksestä viis, sillä nämähän on täydelliset kesämökkikengät. Olen muutenkin haahuillut viime päivät milloin mikäkin luomus yllä. Ennen Bretagneen lähtöä…
Kolusin mummolan autotallin peräkammarista vanhoja vaatesäkkejäni. Mukaan lähti diskopaita, jonka hankin aikoinaan vintagekaupasta Birminghamista ja beige kirpparihame. Sekin löydetty viereisestä kierrätyskeskuksesta. Ja takki, sen löysin viime vuonna helsinkiläisestä vintageputiikista. Tuo italialaiskaunotar palveli minua viime vuonna raskausaikana, kun mikään muu talvitakki ei mahtunut vyötäröltä kiinni. Nyt se on voimatakkini: se päällä viiletän takki auki Pariisissa. Täällä Suomessa vieraillessani puen vielä varmuuden vuoksi alle kevyttoppiksen, jotta koiralenkki sujuisi lämpöisästi. On helpottava ja samalla tyydyttävä ajatus tehdä löytöjä omalta vaatekaapiltani. Kun osaa vaatteista…
Pari viikkoa sitten tein kotikoneeltani verkkotentin Helsingin yliopiston järjestämälle kurssille Tekstiilit, kuluttajuus ja kestävä kehitys. Eräänä kysymyksenä oli pohtia oheismateriaalin ja kurssilla opitun puitteissa, miten tekstiilien kuluttajana voisin toimia enemmän kestävän kehityksen arvojen mukaisesti. Teoriatasolla kysymykseen on helppo vastata: meidän tulisi ostaa vähemmän, panostaa vain laadukkaisiin ja ajattomiin vaatteisiin, huoltaa vaatteita oikein ja yrittää kaikin mahdollisin tavoin pidentää tekstiilien elinkaarta. Mutta miten on käytännön laita? Se onkin vaikeampi juttu. Voimme toki ryhtyä ostolakkoon tai kiertää vaatekaupat kaukaa. Helppoa? Kyllä. Vaatii…