Vielä muutama vuosi sitten haaveilin matkalaukkuelämästä: siitä että tiedossa häämöttäisi aina uusi maa, uusi kaupunki, uusi kulttuuri. Tai työstä, jossa pääsisi matkustamaan mahdollisimman paljon. En enää. Todellisuudessa jatkuvasti paikasta toiseen siirtyminen ja matkalaukkujen pakkaaminen on niin uuvuttavaa, että sana “loma” harvoin linkittyy matkalaukkuelämään – etenkään lapsiperheen kohdalla.
Kahden kuukauden reissaamisen aikana olemme pakanneet ja tyhjentäneet matkalaukkumme lähes kymmenen kertaa. Suomen-reissulla meillä oli eri majapaikkoja, joten toisinaan kävi niin, että matkalaukut ehti avata ja niistä sitten kiskottiin kiireessä puhtaita (lue: matkalaukussa ummehtuneita) vaatteita ja paineltiin suoraan illallistreffeille tai milloin minnekin. Kun sitten viimein pääsimme kotiin, totesimme kumpikin: ei vähään aikaan minnekään! Häämatka saa hetken odottaa.
Tajusin, että loma tarkoittaa meille sitä, että ollaan ihan vain kotona ja nautitaan siitä kivasta arjesta omine rutiineineen. Tämä lienee paras oivallus hetkeen, sillä siihen kulminoituu ajatus, että kaikki on hyvin juuri nyt. Edessä ei tarvitse häämöttää seuraavaa lomamatkaa, jonka voimin jaksaa rämpiä sen harmaan arjen, vaan se arki itsessään on jo ihanaa seikkailua. Nautin arkisista askareista: pyykinpesusta, omassa keittiössä puuhailusta, siivoamisesta, kaupassa käynnistä ja tietysti Pariisissa harhailusta rattaiden kanssa.
Haastavaahan se arki on toisinaan, tai oikeastaan usein, mutta oikeassa tiimissä jaksaa nauraa kaikelle: porkkanatahraisille vaatteille, uudelle paidalle oksennetuille maitotahroille ja jopa sille, ettei koskaan enää ehdi tehdä mitään.
Tai nyt huijaan, kuvat kertovat, että ehdin viettää jonninjoutavan hetken Grazia-lehden parissa. Hyvä niin.
Eläköön arki!
(Note: aina arkena ei kuitenkaan ehdi meikata, kuten kuvista näkyy.)
When I was younger, I dreamed about a life in which I could travel a lot. To visit new countries, new cities and to get to know new cultures. Always on the road – that would be cool, I thought. Or a job that allows you to travel a lot.
I disagree with the younger version of myself. Today I would say that everyone will get tired of traveling all the time at some point, and an in-between life is just a passage where you don’t want to be too long.
During the past two months of traveling in France and in Finland, I realized how tiring it is to change location and to pack and unpack your suitcases all the time. Especially from the point of view of a mother.
So after packing the suitcases for the 10th time and then heading back to home, I realized that this is kind a holiday for us: just being at home. Even though it does mean that I have less help, when I don’t have my mother around and my husband is doing his normal working hours, but still: the pleasure of doing laundry, cooking, cleaning and walking around in Paris. Of course our everyday life is intense like for most families. But when you are in the right team, all that mess and milk stains on your favorite shirt will make you laugh after all.
And when you say you never have time for yourself, it is not true… it is a question of point of view. Even ten minutes is a moment that you can use for drinking a cup of coffee or doing like me: for reading a magazine in silence. (Or maybe I am just dreaming.)
Note: A busy mother doesn’t always have time to put some makeup on, not even for the photos, and especially not when there is 30 degrees outside.
No Comments