Meni 33 vuotta, ennen kuin oivalsin: lokakuu taitaa olla lempikuukauteni. Koko kuun olen fiilistellyt syksyä Pariisissa. Lämpötila on jo laskenut sen verran, ettei keskipäivällä tule tukahduttavan kuuma edes siinä aamulla puetussa villakangastakissa. Silti riittää aurinkoisia päiviä niin, että voi lykkiä vaunuja takki auki kohti Bellevillen puistoa. Leffan jälkeen on puolestaan ihana istahtaa pariisilaisterassille lämpölamppujen alle nauttimaan lasillinen punaviiniä ja keskustella ystävän kanssa elokuvasta ja elämästä. Ihanuutta. Samaa lokakuurakkautta hehkutan nyt täällä Pohjois-Suomessa, vaikka lämpötila on jo melkein nollassa. Kylmä ilma…
