This weekend we celebrate mothers, so I decided to write about how is life with two children and being a mum. I am sure many of you parents think about the question “should we have another baby?” And: “when is the good time?” For us, our second baby came by accident. To be honest, I wasn’t sure if I wanted another child. We started to get in that comfortable zone with our first one and we wondered if we had…
Okay, our son is only about a month old, but I dare to say that being second time mother feels so much easier than with the first one. In a way, that’s logical, but I still can’t help wondering, how much easier it is in this time. I was, of course, very happy when our firstborn was born, but horrible uncertain – as many new mothers are. I dared hardly sleep when I was afraid that the child would not…
Vielä muutama vuosi sitten haaveilin matkalaukkuelämästä: siitä että tiedossa häämöttäisi aina uusi maa, uusi kaupunki, uusi kulttuuri. Tai työstä, jossa pääsisi matkustamaan mahdollisimman paljon. En enää. Todellisuudessa jatkuvasti paikasta toiseen siirtyminen ja matkalaukkujen pakkaaminen on niin uuvuttavaa, että sana “loma” harvoin linkittyy matkalaukkuelämään – etenkään lapsiperheen kohdalla. Kahden kuukauden reissaamisen aikana olemme pakanneet ja tyhjentäneet matkalaukkumme lähes kymmenen kertaa. Suomen-reissulla meillä oli eri majapaikkoja, joten toisinaan kävi niin, että matkalaukut ehti avata ja niistä sitten kiskottiin kiireessä puhtaita (lue: matkalaukussa…
Viime kesänä Bretagneen tultaessa mieheni totesi: ”Odota vain, heinäkuu menee niin vauhdilla, että pian jo hyvästelemme kesäasunnon ja palaamme takaisin Pariisiin.” Juuri siltä minusta tuntuu juuri nyt, kun vietämme viimeisiä kesäpäiviä meren rannalla. Kuukauden aikana vieraita on tullut ja mennyt. On hyvästelty ovensuusta ja katsottu, kun auto kaartaa pihasta ja katoaa tien mutkaan. On nukuttu pitkään, ja kun viimein tiedostamattomat univelat on kuitattu, on puolestaan herätty aikaisin ja menty ulos aamukahville sekä seurattu kalastajien lähtöä vesille ja odotettu, josko ratsutyttö…
Tämä kesä on meidän perheellemme täynnä yhtä juhlahumua. Taannoin vietimme tyttömme ristiäisiä mummolassa, elokuussa puolestaan juhlimme toisia häitämme Suomessa. Tavallisesti en laadi hurjia juhlasuunnitelmia viikkoja tai kuukausia etukäteen, vaan tartun toimeen, kun on pakko. Päällepäin prameilun sijaan luotan siihen, että hyvällä mielellä ja tarpeeksi tukevalla kattauksella pärjää aina. Hyvänä esimerkkinä viime joulukuussa vietetyt, pienimuotoiset kotihäämme. Valmistimme monipuolisen noutopöydän ja talomme ikkunarivistöä kiersi noin 70 pullon samppanjarivistö (minä tietysti tuohon aikaan olin alkoholittomalla linjalla). Juhlafiilis oli sopivan spontaani, rento ja lämminhenkinen.…
Takana on ensimmäinen lomareissu muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Millaisia ajatuksia se herätti? Miten matkustaminen sujui vauvan kanssa? Erittäin hienosti. Pariisissa olen tottunut liikkumaan epämukavuusalueella, kun juuri mihinkään ei pääse vaunuilla, saati että ravintoloiden vessoista löytyisi hoitopöytä. (Tähän mennessä en ole törmännyt Pariisissa yhteenkään ravintolaan, jossa olisi moinen ylellisyys.) Kun vaipan joutuu vaihtamaan milloin baaritiskin edessä, nahkasohvalla ravintolan takaosassa tai vessanpytyn kannen päällä, ei reissaaminen ja pitkät junamatkat enää jännitä. Ja mikä parasta, Barcelonan-junasta löytyi hoitopöytä (tämä lienee pakollinen), joka…
Tänä vuonna minäkin pääsen juhlimaan ensimmäistä äitienpäivääni. On ihmeellistä olla äiti; tavallaan sitä on se sama ihminen kuin ennenkin, mutta jotenkin kokonaisempi; elämä tuntuu merkityksellisemmältä ja olo seesteisemmältä. Siinä missä ennen stressasin urahuolien ja niiden vakavien eksistentiaalisten kysymysten parissa, olen kuin huomaamatta ottanut aikalisän tulevaisuudensuunnitelmien suhteen, ja keskittynyt täysillä elämään tässä hetkessä, sillä kaikki on juuri nyt tässä, mitä halusin: oma perhe. Toki vauva-arki on juuri niin haastavaa ja kaaoottista kuin minulle kuvailtiinkin: katkonaisia yöunia, kattoa kohti kipuavia pyykkivuoria, maidon…
Siinä missä Suomen pään mammasisaret saavat nauttia lattensa tilavissa kahviloissa, jonne mahtuu isompienkin vaunujen kanssa sisään, joutuu pariisilaismamma hyväksymään sen tosiseikan, ettei edes pienillä Yoyo-vaunuilla parkkeerata ravintolan sisätiloihin. Varmin valinta on liikkua kantorepun kanssa, jos tarkoituksena on siis suunnata kotikulmilta kauemmaksi ja etenkin, jos kulkuneuvona on metro. Metrotunneleissa päänvaivaa ei tuota ainoastaan portaiden alas- ja ylös kipuaminen vaan se, ettei porteista mahdu lastenvaunujen kanssa. Tämän totesi ystäväni, joka oli hankkinut vähän kookkaamman vaunumallin. Suomessa erityistä luksusta ovat myös tilavat vessat,…
Kirjoitin aiemmin blogissani raskausajan liikunnasta ja sen merkityksestä hyvinvoinnilleni. Halusin palata aiheeseen nyt raskausajan jälkeen. Eli miten liikkuminen ja palautuminen ovat onnistuneet? Omalla kohdallani tunsin oloni jo sen verran hyväksi, että palasin joogamatolle jo kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Olin siinä mielessä onnekas, että palauduin synnytyksestä nopeasti, ja olinhan harrastanut liikuntaa koko raskauden ajan. Joka tapauksessa halusin tarttua tähän aiheeseen, koska viime aikoina olen törmännyt sosiaalisessa mediassa kirjoituksiin, joissa on suhtauduttu negatiivisesti siihen, että tuore äiti haluaa palautua nopeasti vanhoihin mittoihinsa…
Synnytyksen jälkeen nainen ei ole (suoraan sanottuna) kauneimmillaan. Raskausajan hehku ropisee sitä mukaan kuin tukkaa viemäriin. Tuttua varmaankin jokaiselle tuoreelle äidille ovat: elottomat hiukset, tummat silmänaluset, vajaalatauksella toimiva pää, ylitsepursuavat tissit ja takamus, jonka imetysvara on tullut jäädäkseen. Näitä lieveilmiöitä vastaan tuore äiti taistelee tavallisesti seuraavasti: (1) Kaivaa varaston kätköistä vanhat farkut vain todetakseen, etteivät ne vielä mahdu. Eli siis uudet välikausihousut on hankittava. (2) Sitten tartutaan tukkaan – pakkohan sitä on vähän kyniä että kehtaa astua ovesta ulos,…
