Viime aikoina olen tuntenut suunnatonta väsymystä Pariisia kohtaan. Ajatus muutoksesta on kytenyt mielessä aina siitä asti kun palasimme Barcelonasta. Kylmä ja ankea ilma, kireä ilmapiiri, likaiset ja kapeat kadut sekä jokseenkin surullinen ja väsähtänyt tunnelma ovat saaneet pohtimaan, olisiko aika vaihtaa maisemaa.
Sitten äitini tuli ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Pariisiin, ja minäkin pääsin turistioppaana katsomaan asuinkaupunkiani jälleen niiden vaaleanpunaisten linssien lävitse.
Viikonlopun aikana pakattiin vauva matkaan kantoreppuun, vaihtovaatteet ja vaippaa laukkuun ja lähdettiin seikkailemaan ympäri kaupunkia. Louvre, Tuileries’n puisto, Seine-joki, Montmartre, Sacré-Coeur, Le Marais, Père-Lachaisen hautausmaa…ehdittiin nähdä ja kokea paljon! Siinä missä pienen paikkakunnan asukki haukkoi henkeään ja ihasteli Pariisin helmiä, havahduin minäkin sieltä harmauden horroksesta päivänvaloon. Kun arkipäivät jumittaa kotona ja omilla kulmillaan, sitä unohtaa laajemman kontekstin, ja että kuinka helkutin onnellinen sitä on saadessaan elää täällä, juuri nyt. Omassa ja monen muun unelmien kaupungissa.
Siinä syödessämme crêpejä Montmartren kupeessa ja kuunnellessamme katusoittokunnan konserttia sisimmissä sykki niin, että olisi tehnyt mieli huutaa. Tässä me ollaan nyt koko poppoo: minä, tyttöni, äitini, hyvä ystäväni ja Pariisi. Äidilläni on totisesti monta tarinaa kerrottavana, kun hän palaa kotiin.
After the trip to Barcelona I have felt a bit tired of Paris. Yes. It is terrible: how can you ever be tired of Paris? Me, I have started to look at the city from a different perspective. Lately, I have been tired of the cold weather and this grayness that surrounds the city, the tiny little streets where nobody seems to give way when you pass by. Also, in the metro people seem tired and sad. Anyway, this all changed (for a while) when my mom came to visit Paris for the first time. As a tourist guide I experienced my city through those rose-tinted lenses, too.
During the long weekend I put my baby in carrier, packed some baby clothes and diapers and then we gave my mother a big tour around Paris. We went to the Louvre, Jardin des Tuileries, Musée d’Art Moderne, walked in Marais and by the river Seine, got up the hill in Mortmartre and visited Sacré-Coeur… And as my mother (who lives in a small town in Northern Finland) was astonished by the beauty of Paris, I experienced it too! It hit me: how damn lucky I to be able to live here. The place so many just dream of visiting once in their lives.
Now my mother is already back in Finland, but I do remember this perfect moment in Montmartre: we were eating crêpes while in the background there were street musicians playing soft tunes. There was me, my daughter, my mother, a good friend and Paris. I believe my mother has a lot of stories to share back home.
No Comments