This Christmas… I feel blessed that we got our mum home after a difficult surgery. Almost all of my gang is at the same address during Christmas. I feel relaxed, because we don’t need to run from place to place on Christmas Eve. We stay at my mum’s, visit the cemetery and my grandmum at the retirement home, and that’s about it. And what I am going to do is this: put the woolen socks on, give myself a treat…
Recently, I organized a Christmas party at my place. I had been so busy that I couldn’t give it much thought until the day arrived. I started to panic: What to serve? What to drink? What to wear? My Frenchman answered calmly: Let’s buy some cheese from the fromagerie, fresh bread form the boulangerie and some sparkling wine. I was nodding my head, but still, as the host I wanted to serve something homemade, isn’t it kind of every woman’s…
Meni 33 vuotta, ennen kuin oivalsin: lokakuu taitaa olla lempikuukauteni. Koko kuun olen fiilistellyt syksyä Pariisissa. Lämpötila on jo laskenut sen verran, ettei keskipäivällä tule tukahduttavan kuuma edes siinä aamulla puetussa villakangastakissa. Silti riittää aurinkoisia päiviä niin, että voi lykkiä vaunuja takki auki kohti Bellevillen puistoa. Leffan jälkeen on puolestaan ihana istahtaa pariisilaisterassille lämpölamppujen alle nauttimaan lasillinen punaviiniä ja keskustella ystävän kanssa elokuvasta ja elämästä. Ihanuutta. Samaa lokakuurakkautta hehkutan nyt täällä Pohjois-Suomessa, vaikka lämpötila on jo melkein nollassa. Kylmä ilma…
Well: The wedding is now officially over, and we are starting to get back to our normal life here in Paris. But before I let go of those memories, I wanted to share my thoughts about the wedding and especially planning a big party. We had a medium-sized wedding for 55 people. The most difficult part was the timing. We arrived in Northern Finland six days before the wedding, so we needed to operate and think fast. During the day…
Tämä kesä on meidän perheellemme täynnä yhtä juhlahumua. Taannoin vietimme tyttömme ristiäisiä mummolassa, elokuussa puolestaan juhlimme toisia häitämme Suomessa. Tavallisesti en laadi hurjia juhlasuunnitelmia viikkoja tai kuukausia etukäteen, vaan tartun toimeen, kun on pakko. Päällepäin prameilun sijaan luotan siihen, että hyvällä mielellä ja tarpeeksi tukevalla kattauksella pärjää aina. Hyvänä esimerkkinä viime joulukuussa vietetyt, pienimuotoiset kotihäämme. Valmistimme monipuolisen noutopöydän ja talomme ikkunarivistöä kiersi noin 70 pullon samppanjarivistö (minä tietysti tuohon aikaan olin alkoholittomalla linjalla). Juhlafiilis oli sopivan spontaani, rento ja lämminhenkinen.…
Hiljattain luin Hesarista jutun, joka käsitteli suomalaista ruokakulttuuria – tai oikeastaan yhdessä syömistä. Artikkelissa todettiin, että yhä harvempi suomalaisperhe nauttii yhteisen aterian päivittäin. Juttu sai minut miettimään ruokakulttuurien eroja Suomen ja Ranskan välillä. Säännöllisen ruokarytmin lisäksi ranskalaiset taitavat yhdessä syömisen taidon – näissä molemmissa kategorioissa kun meillä suomalaisilla tuntuu olevan puutteita. Mutta eipä ole minulla enää, sillä siitä asti, kun kannoin viimeisen muuttolaatikkoni mieheni taloon, on tämäkin nainen oppinut syömään porukalla. Suomessa olin tottunut, että kotona ruokailtiin jokaisen oman aikataulun…
Tänä vuonna minäkin pääsen juhlimaan ensimmäistä äitienpäivääni. On ihmeellistä olla äiti; tavallaan sitä on se sama ihminen kuin ennenkin, mutta jotenkin kokonaisempi; elämä tuntuu merkityksellisemmältä ja olo seesteisemmältä. Siinä missä ennen stressasin urahuolien ja niiden vakavien eksistentiaalisten kysymysten parissa, olen kuin huomaamatta ottanut aikalisän tulevaisuudensuunnitelmien suhteen, ja keskittynyt täysillä elämään tässä hetkessä, sillä kaikki on juuri nyt tässä, mitä halusin: oma perhe. Toki vauva-arki on juuri niin haastavaa ja kaaoottista kuin minulle kuvailtiinkin: katkonaisia yöunia, kattoa kohti kipuavia pyykkivuoria, maidon…
Siinä missä Suomen pään mammasisaret saavat nauttia lattensa tilavissa kahviloissa, jonne mahtuu isompienkin vaunujen kanssa sisään, joutuu pariisilaismamma hyväksymään sen tosiseikan, ettei edes pienillä Yoyo-vaunuilla parkkeerata ravintolan sisätiloihin. Varmin valinta on liikkua kantorepun kanssa, jos tarkoituksena on siis suunnata kotikulmilta kauemmaksi ja etenkin, jos kulkuneuvona on metro. Metrotunneleissa päänvaivaa ei tuota ainoastaan portaiden alas- ja ylös kipuaminen vaan se, ettei porteista mahdu lastenvaunujen kanssa. Tämän totesi ystäväni, joka oli hankkinut vähän kookkaamman vaunumallin. Suomessa erityistä luksusta ovat myös tilavat vessat,…
Aamukahvia hörppiessä luin Helsingin Sanomista artikkelin, jossa käsiteltiin oman ajan puutteen vaikutuksia hyvinvointiin, perhe-elämään ja parisuhteeseen. Jutussa muun muassa todettiin, että oman ajan puute ja pettymys lapsiperheen arkeen stressaavat pienten lasten vanhempia, ja pahimmassa tapauksessa nämä tekijät voivat johtaa avioeroon. Tuoreena äitinä aihe jäi kummittelemaan mieleeni ja halusin palata siihen omassa tekstissäni. Nyky-yhteiskunnassa haluamme entistä enemmän keskittyä itsemme toteuttamiseen, luoda uraa ja nähdä maailmaa – tämähän on meille kaikille tuttua. Eikä siinä ole mitään pahaa. Kun suhteeseen sitten tulee lapsi,…
Synnytyksen jälkeen nainen ei ole (suoraan sanottuna) kauneimmillaan. Raskausajan hehku ropisee sitä mukaan kuin tukkaa viemäriin. Tuttua varmaankin jokaiselle tuoreelle äidille ovat: elottomat hiukset, tummat silmänaluset, vajaalatauksella toimiva pää, ylitsepursuavat tissit ja takamus, jonka imetysvara on tullut jäädäkseen. Näitä lieveilmiöitä vastaan tuore äiti taistelee tavallisesti seuraavasti: (1) Kaivaa varaston kätköistä vanhat farkut vain todetakseen, etteivät ne vielä mahdu. Eli siis uudet välikausihousut on hankittava. (2) Sitten tartutaan tukkaan – pakkohan sitä on vähän kyniä että kehtaa astua ovesta ulos,…
