Ihmeellinen se Firenze oli – kaunis kuin postikortti. Ne jotka ovat käyneet Firenzessä, tietävät mistä puhun. Minulle reissu kaupunkiin oli ensimmäinen. Viikonlopun jäljiltä oloni on vielä pöyristynyt Firenzen kauneudesta – sen mahtipontista kirkoista, taideaarteista ja salaperäisist,ä kapeista kujista. Pyhimysten kuvat kadunkulmassa, mukulakivikadut ja ravintolasta kadulle leijaileva pizzan tuoksu – ja kaikki tämä on pienelle turistille vähän liikaa. Ei ihme, että Firenzessä kävijät saattavat kärsiä Stendhalin syndroomasta. Siis eräänlaisesta taideähkyistä. (Firenzeläinen psykiatri otti tämän diagnosin käyttöönsä 1980-luvulla, kun hänen vastaanotolleen tuli toistuvasti amerikkalaisia turisteja, jotka pyörtyilivät museoissa. Kirjailija Stendhal oli tulkinnut itsellään samankaltaisia oireita ja todennut, että oireet johtuvat Firenzen liiallisesta määrästä kauneutta. Siitä siis nimi Stendhalin syndrooma.) Vaikka kuinka olisimme halunneet kiertää museosta ja kirkosta toiseen, asettui turistilauma ja oma jaksaminen vastaan: kaksi nähtävyyttä päivässä oli juuri tarpeeksi, muuten loma olisi mennyt suorittamiseksi. Viimeisen illan täyteläinen pasta kermakastikkeella ilmoitti myös, että nyt on rouvan italialaisen keittiön maistelukiintiö täynnä.
Ja mitä ruokaan tulee, Firenzessä tuli syötyä tähän asti maistamani herkullisin pizza, pasta-annos ja se jälkkäreiden kuningatar, tiramisu. Mutta mahtui joukkoon muutama mitäänsanomaton pasta ja alkoholissa liikaa uitettu tiramisukin. Näinkin voi siis käydä Italiassa.
Firenzen-matka oli monessa mielessä opettavainen, ehkä tärkeimmistä oivalluksista oli erottaa selkeästi vapaa-aika ja työ toisistaan. Niinpä pitkä viikonloppu tuntui viikolta ja oikeasti lomalta. Toinen tärkeä oivallus liittyy hemmottelulomien tärkeyteen. On ihan okei joskus nukkua yönsä vähän paremmassa hotellissa. Erityisesti turistien täyttämässä Firenzessä hotellin kattoterassin uima-allas oli paras mahdollinen paikka viettää paahteisia iltapäivän tunteja. Olla vain sen verran pinnallinen, että selata rantatuolissa muotilehteä ja juoda sorbettiväristä cocktailia. Tiedostaen, ettei tällaiset hetket kestä paria tuntia kauempaa, sillä kohta jollain on pissa vaipassa tai nälkä.
Mikäli siis etsit hyvää hemmotteluhotellia, voin suositella Plaza Hotel Lucchesia.
Palaan vielä tarkemmin Firenzen matkavinkkeihin, kunhan saan liput ja lappuset mapitettua. Ennen Italian-matkaa suosittelen lukemaan Liisa Väisäsen kirjan Kaikki Italiani – matkoja maahan josta on moneksi. Väisäsen kirja sisältää kiinnostavaa historiatietoa sekä omakohtaisia kokemuksia elämästä Italiassa. Se johdatteli juuri sopivasti matkatunnelmaan, ja kirjaa lukiessani opin hurjasti italialaisesta kulttuurista. Mutta varoitus: kirja aiheuttaa matkakuumeen, eikä vain Firenzeen, vaan halki Italian eri maakuntien. Siitä sainkin idean…
No Comments