Takana on ensimmäinen lomareissu muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Millaisia ajatuksia se herätti? Miten matkustaminen sujui vauvan kanssa?
Erittäin hienosti.
Pariisissa olen tottunut liikkumaan epämukavuusalueella, kun juuri mihinkään ei pääse vaunuilla, saati että ravintoloiden vessoista löytyisi hoitopöytä. (Tähän mennessä en ole törmännyt Pariisissa yhteenkään ravintolaan, jossa olisi moinen ylellisyys.) Kun vaipan joutuu vaihtamaan milloin baaritiskin edessä, nahkasohvalla ravintolan takaosassa tai vessanpytyn kannen päällä, ei reissaaminen ja pitkät junamatkat enää jännitä. Ja mikä parasta, Barcelonan-junasta löytyi hoitopöytä (tämä lienee pakollinen), joka sai mamman hihkumaan ilosta: voisiko vaipan vaihtaminen kodin ulkopuolella olla näin helppoa?!
Pariisissa tyttömme on myös tottunut syömään milloin missäkin, kuten vaikkapa ravintoloissa ja taidemuseoissa. Näin ollen junassa syöttäminen oli vaivatonta, samoin Barcelonan metrossa, jossa nälkä pääsi yllättämään.
Se, minkä reissu jälleen vahvisti, on seuraava ranskalaisen kasvatusmallin perusperiaate: lapsi tulee aikuisten maailmaan. Tarkoittaen siis sitä, että tiettyjen raamien puitteissa vanhemmat eivät rajoita menemisiään, vaan pieni kulkee matkassa lähes joka paikkaan, niin ravintolalounaalle kuin illallisellekin. Ja miksei kulkisi? Kun lapsella on kaksi sensitiivistä ja välittävää ja toisiaan rakastavaa vanhempaa, ovat perusturvallisuuden kulmakivet kunnossa. Näin ollen vaihtelevat ympäristöt eivät aiheuta ongelmaa, pikemminkin vauvamme tuntuu nauttivat menosta ja meiningistä, aivan kuten äitinsäkin. Olemme myös tietoisesti halunneet korostaa kasvatusmallia, jossa mennään ja matkustetaan, eivätkä lapsen syöttö- ja unirytmit pakota laatimaan tiukkaa päiväaikataulua, jossa uskalletaan lähteä kodin ulkopuolelle korkeintaan muutamaksi tunniksi, kun on taas kohta oltava kotona syöttö- tai uniaikaan. Meille on tärkeää, että lapsen voi syöttää missä tahansa, ja nukkuminenkin tuntuu onnistuvan paremmin hälyn keskellä kuin täydellisessä hiljaisuudessa. Musiikkia neiti tuntuu ainakin tahtovan taustalle. Samalla lapsi oppii tunnistamaan päivän ja yön välisen eron, niin että yöaikaan nukutaan täydessä hiljaisuudessa ja pimeässä 7–8 tuntia ja päivällä lyhyempiä pätkiä. Ainakin meillä tämä toimii.
Mitä liikkumiseen reissun päällä tulee, oli meillä Barcelonassa mukana kätevät yoyo-vaunut ja kantoreppu. Tavallisesti päivän aikana meillä oli matkassa molemmat, kun teimme pitkiä kävelyretkiä ympäri kaupunkia. Nukkumista ajatellen otimme neidille unipussin matkaan, ja Airbnb-asunnossa tyttömme nukkui perhepedissä, kuten kotonakin.
Seuraavaksi on edessä lentomatka Suomeen. Ei hirvitä. Uskon, että hyvin se menee, kun lähtöön varaa aikaa, ja vanhemmat säilyttävät mielensä rauhallisena, sillä juuri stressaava vanhempi on pahinta myrkkyä siirtämään hermostuneisuutta vauvaan.
Eläköön positiivinen vanhemmuus!
So what is it like to travel with a little baby? Now that I have some experience I wanted to share my thoughts.
For me, I can say it was easy. Living in Paris, I am used to stepping out of my comfort zone when I go to a restaurant or a museum. As I have written before; it is impossible to move around in Paris with a pram. In restaurants I haven’t seen one single changing table. So in the past few months, I have gotten used to changing the diaper in strange places like at the bar or at the back of a restaurant on a leather couch or on top of a toilet seat cover, like I wrote before. So when we were going to Barcelona I didn’t stress at all about how we would manage this or that: actually it was all easier than in Paris. On the train there was a changing table in the toilet (that must be obligatory), and in Barcelona almost every restaurant had a changing table, too. That was too easy. In that way I too had a holiday when I didn’t have to stress about where to change the nappy.
And what about feeding? That didn’t cause any problems. We always had a baby bottle or two ready. Normally she ate with us in a restaurant or a park – once in a metro, when it was an emergency.
For moving around Barcelona we had a pram and a baby carrier with us. In Barcelona it was much easier to move around with the pram as the streets were much wider than in Paris. As for sleeping, we brought her sleeping bag with us and she slept between us – like she does at home.
That first trip as a family strengthened that French ideology of family life for me: a baby arrives in the parents’ world. That means that you still continue living your life with certain modifications (of course) and the baby comes with you to a restaurant or a terrace, or a museum – and she experiences it with you. When you have two loving parents who are sensitive and caring – and love each other, the baby has a sense of a basic security and doesn’t feel confused in a strange environment. In our case our girl is excited to be in different places and she looks with curious eyes at everything she sees. I think it is enriching for a baby and the parents, too, when they can share adventures together and travel, and not just stay at home and wait for the baby to get bigger. Of course being able to travel is a question of a money, but you can always do new things in your hometown or just travel inside your home country.
Also, this ”French model” means that you don’t start to schedule your day only around the baby’s eating and afternoon nap routines. (In my opinion that only causes stress to the mother and that way to the baby, too.) As for the afternoon naps I think it is better that our baby sleeps wherever she is at the moment, but during the night in a darker and calmer place, so that she knows the difference between day and night, and that way she sleeps through the night fo 7–8 hours straight.
Now, our next trip is already around the corner. In a week we are going to Finland, so the first plane trip lies ahead. No stress! Viva positive parenting!
No Comments