Sen verran on ikää tullut mittariin, että olen alkanut sisäistää kolmen ällän merkityksen elämässäni. Aika yksinkertaista: lue, liiku ja lepää. Tuo elämänohje jäi mieleeni, kun luin sanomalehdestä erään eläkkeellä olevan psykologin haastattelun.
Palautan kolme ällää mieleeni, kun alan käydä ylikierroksella tai mieli on maassa.
Ja useinhan on niin, että arki tuppaa tulla väliin. Marraskuun hämärässä vesisateessa ei jaksaisi lähteä ulos ilman selkeää päämäärää. Kirjan lukemisen sijaan on muita käyttöliittymiä, jotka kilpailevat huomiosta. Yöunista on helppo nipistää, kun deadline pukkaa päälle tai vain pakosta joutuu nipistämään uniajasta ja sen laadusta (öhöm, lapset nuo unensankarit). Kun nuo kolme ällää on kumossa, ollaan nopeasti siinä pisteessä, että tasapainoiselle elämälle voi heittää hyvästit.
Kolmen allän puutteen huomaa aika nopeasti omassa jaksamisessa – tai ainakin itse olen siitä elävä esimerkki. Oloni on silloin vähän pöhnäinen, ylivirittynyt ja mielialani heittelevät ylhäältä maanrakoon.
Onneksi aina voi palata lähtöruutuun, pistää lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos vaikkapa vartin kävelylenkille, ottaa kirjan käteen ja varata edes puoli tuntia aikaa lukemiselle – siihen, että keskittyy yhteen asiaan, antaa tekstin viedä mennessään, antaa sanojen luoda merkitysyhteyksiä.
Noina ylivirittyneinä päivinä menen myös nukkumaan samaan aikaan kuin lapset eli ennen yhdeksää. Varmistan, että lepäämisen vaikka se olkoonkin katkonaista, jää riittävästi aikaa.
Ja ajatelkaa: lukeminen, lepääminen ja liikkuminen on usealle meistä mahdollista ja vieläpä ilmaista. Olen tästä elävä esimerkki. Kerronpa siitä lisää.
Joitain vuosia sitten päätin palata Ranskasta Suomeen tekemään yliopistotutkintoni loppuun. Opinnot olivat jääneet katkolle, kun tein toista korkeakoulututkintoa, töitä ja asuin ulkomailla. Olin käyttänyt kaikki opintotukikuukauteni, joten jouduin soskun asiakkaaksi. Tuo vuosi Etelä-Hervannan yksiössä oli mitä opettavin. Minulla jäi elämiseen laskujen jälkeen noin 150 euroa. Ei siis paljon juhlittu, enkä kyllä juhlinutkaan. Ostin Lidlistä ruuat, söin yliopistolla, ostin harvoin uusia vaatteita, ja nekin tavallisesti Uffin parin euron päiviltä. Elin todella askeettisesti, mutta sitäkin enemmän vahvistin henkistä pääomaani.
Kun kerran olin läsnäoleva opiskelija, otin kaikki ne kiinnostavat kurssit, joita en voinut etänä tehdä. Luin ranskaa, suoritin kasvatustieteen perusopinnot ja jatkoin psykologian aineopintoja unohtamatta kiinnostavia kirjallisuuden kursseja. Vapaa-ajalla luin kirjastosta lainaamiani kirjoja, kävin metsälenkillä useamman kerran viikossa, tein balettiharjoituksen YouTubesta, leivoin aika usein leipänikin itse ja lepäsin. Kaikki tuo oli minulle ilmaista ja samalla kasvatin henkistä pääomaani ja selkärankaani.
Aika usein palaan tuohon viimeiseen opiskeluvuoteen, sillä en ole ollut koskaan elämässäni niin tasapainossa kuin tuona taloudellisesti hyvin köyhänä ajanjaksona. Olen miettinyt, miksi.
Luulenpa, että suurin syy oli juuri siinä, että kolme ällää loisti elämässäni isoina ja kirkkaina. (Tosin elämän yksinkertaistaminen ja merkityksellinen tekeminen olivat toki osasyitä ja sillä, että tiesin kyseessä olevan väliaikainen elämäntilanne.)
Mutta toisaalta: kolme ällää vie juuri elämän yksinkertaisten ja merkittävien asioiden äärelle, nimittäin oman henkisen tasapainon ravitsemiseen ja ylläpitämiseen.
Kun päätin höllätä syksyn aikataulua, olen tehnyt elämäntaparemonttia juuri noiden kolmen ällän saralla. Olen pitänyt huolen, että liikun joka päivä, luen ja menen ajoissa nukkumaan. Sitoudun pitämään rutiineista kiinni, sillä tiedän mitä tapahtuu, jos ajaudun sivuraiteelle liian pitkäksi ajaksi.
Kukaan ei kaipaa tänne mörköjä.
Jatkan siis harjoituksia.
Lue lisää:
Citymaalainen – ajatuksia maallemuutosta
No Comments