Laadin tammikuussa pari uudenvuodenlupausta. En yleensä jaksa innostua moisesta trendistä. Usein omille lupauksille on käynyt niin, että ne unohtuvat jo pääsiäiseen mennessä. Nyt päätin tehdä muutaman maltillisen ja tämänhetkiseen elämäntilanteeseen sopivan uudenvuodenlupauksen.
Ensimmäinen liittyy liikkumiseen. Olen viimeiset pari vuotta joogannut ja meditoinut. Siinä sivussa juokseminen ja kuntosalikäynnit ovat jääneet minimiin. Tänä vuonna havahduin siihen, että kehoni tarvitsee myös enemmän aktiivista liikuntaa, hikeä pintaan ja lihaskasvatustyötä. Yksistään joogan voimin en pidä kehoani täysin vireässä kunnossa, vaikka olenkin kokenut, että joogan myötä elämänlaatuni ja oma hyvinvointini ovat selvästi parantuneet.
Niinpä päätin ilmoittautua lattaritanssien alkeiskurssille. Olen aina rakastanut tanssimista, mutta en ole koskaan harjoitellut sitä systemaattisesti. Olen aina ollut niin sanottu intuitiivinen tanssija, joka vain luonnollisesti alkaa keinuttaa lanteita hyvän musiikin tahtiin tai bailaa bileissä aamukuuteen. Viime syksynä olin äiti-vauva-lattaritunneilla ja siellä oivalsin, että juuri tätä kaipaan elämääni lisää. Tanssi tuo minulle euforisen tunteen ja vapauttaa niitä henkisiä ja kehollisia tukoksia, joita vain tanssin avulla saa vapautettua.
Toinen päätökseni liittyy positiivisen ajattelun tietoiseen harjoittamiseen. Olen luonteeltani taipuvainen stressaamaan, ja saatan usein herätä aamulla ahdistuneena tietämättä oikein miksi. Säännöllinen meditaatioharjoitus on muokannut elämänasennettani positiiviseksi, mutta kaipasin tueksi kirjallista dokumentointia. Hetken mielenjohteesta ostin joululomalla lähikaupasta Paulo Coelhon Salaisuuksia-vuosikalenterin, johon päätin alkaa kirjata jokaiselta päivältä vähintään kolme hyvää asiaa. Nämä asiat kirjaan ylös tavallisesti iltaisin juuri ennen nukkumaan menoa. Näin päivä päättyy hyviin asioihin.
Toisina päivinä en tahdo löytää paljoakaan ilonaiheita. Kun lapset sairastavat ja olen itse sairaana, huonosti nukuttu yö painaa silmäluomissa, bioroskis hajoaa hissiin ja kissa pissaa keskelle sänkyä – niin, sellaisina päivinä kalenteriin saattaa päätyä merkinnäksi vain hyvä kahvi, keskustelu ystävän kanssa ja toteamus siitä, että päivästä selvittiin ja osasin suhtautua huumorilla päivän eeppisiin kohtauksiin. Sitten on päiviä, jolloin tähtien asento on suotuisa ja hyviä juttuja kertyisi listaksi asti.
On ollut ilahduttavaa huomata, että jokaisessa päivässä on hyviä asioita, ja mielestäni on ollut tärkeä pysähtyä tunnistamaan ne – erityisesti tässä haastavassa elämänvaiheessa kahden pienen lapsen äitinä. Toinen oivallus liittyy siihen, että voin aika paljon vaikuttaa omalla asenteellani päivän tapahtumiin ja siihen, onko päiväni ollut onnistunut. Yhdessä meditaatioharjoitusten kanssa olen kokenut, että olen saanut muokattua ajatusmalliani positiivisemmaksi. Ainakin jälkikäteen selatessani muistikirjaani elämäni näyttäytyy – no, ei nyt suinkaan täydelliseltä, mutta ei yhtään hullummalta. Tuo positiivisuuskalenteri toimiikin itsehoitomenetelmänä ja lohtukotona, kun päivät ovat haastavia.
Kolmas lupaukseni liittyy säästämiseen. Olen aina ollut tosi huono säästäjä, eikä minulla vähätuloisena yrittäjänä ole jäänyt pakollisten maksujen jälkeen juuri mitään sukanvarteen.
Asetin itselleni tavoitteeksi, että vuoden lopussa säästötililläni olisi 3000 euroa. Tällä hetkellä säästötililläni on pohjakassaa 400 euron verran.
Miten sitten aion kartuttaa säästöpottiani? No, aion kiinnittää tarkempaa huomiota kotitaloudemme rahankäyttöön. Nipistää esimerkiksi kauppareissujen ostoskorinsaldosta ja heräteostoksista (joita toisinaan teen kirppareilta). Uskon näin säästäväni pari sataa euroa kuussa. Aion myös myydä tarpeettomia esineitä ja vaatteita.
Vielä on aikaista sanoa, pitävätkö lupaukseni, mutta suhtaudun niihin kunnianhimoisesti. Olen silti armollinen itselleni siitä, että pausseja tulee. Esimerkiksi tanssiharrastukseni jäi kolmen viikon tauolle, kun olin flunssassa ja reissussa, mutta tämä ei tarkoita, että luovuttaisin – päinvastoin: odotan innolla, että pääsen taas keinuttamaan lantiotani hyvän musiikin tahtiin. Positiivisuushaastekin on joinakin iltoina unohtunut, mutta sitten olen tehnyt korjausliikkeen seuraavana päivänä. Tärkeintä on, että jatkan matkaa ja ylläpidän hyväksi havaittuja uusia rutiineja arjessa. Uskallanpa jopa väittää, että nämä uudenvuodenlupaukset ovat jo parantaneet elämänlaatuani.
Raportoin tuloksista matkan varrella. Siinä välissä aioin tanssia, nähdä elämäni vaaleanpunaisten linssien läpi ja ottaa eurot haltuuni.
Lue myös:
Millaista on olla kahden lapsen äiti?
Elämässä pysyvää on vain muutos
No Comments